Petterin kirahvit
Jaava
Petterin kirahvi (Kirsi Kunnas "Tiitiäisen tarinoita")
Olin kerran pieni poika, jonka nimi oli Petteri. Petteri asui huoneessa, jossa oli neljä nurkkaa, ja eräänä aamuna jokaisessa nurkassa oli kirahvi.
- Hyvää huomenta, sanoi Petteri.
- Hyvää huomenta, sanoivat kirahvit, sillä ne osasivat käyttäytyä.
- Mitä te teette nurkassa? kysyi Petteri.
- Odotamme että annat meille luvan mennä lämmittämään jalkojamme lämpöpatterin rakoihin, sillä meillä on kylmä.
- Kaikin mokomin, sanoi Petteri. Minä menen syömään.
Ja kolme kirahvi meni ja työnsi jalkansa lämpöpatterin loviin, mutta neljäs kirahvi, se joka kirjoitti nimensä isolla essällä ja oli Sirahvi, tuli Petterin mukana syömään.
Heti ovesta astuttuaan Sirahvi muuttui pieneksi sirahviksi (se kirjoitti silloin nimensä pienellä essällä) ja mahtui oikein hyvin Petterin taskuun ja sitten seisomaan ruokapöydällä Petterin lautasen viereen, mikä oli hirveän käytännöllistä, sillä sirahvi piti kovasti aamupuurosta.
Aamupuuron jälkeen Petteri meni huoneeseensa ja sanoi kirahveille, jotka olivat jalkojaan lämmittelemässä:
- Kaikin mokomin, sanoi Petteri. Mutta minä menen ulos aamupäiväretkelle. Ja kaksi kirahvia jäi lämpöpatterin luokse ja pikku sirahvi oli jäänyt puurolautasen luokse, mutta yksi kirahveista, se joka kirjoitti nimensä effällä ja oli Kiraffi, lähti Petterin mukana ulos.
Heti ulko-ovesta astuttuaan Kiraffi muuttui näkymättömäksi, mutta sillä lailla että Petteri näki sen. Ja Kiraffi otti Petterin selkäänsä ja lähti laukkaamaan kylälle päin.
Ja sellaista vauhtia Kiraffi laukkasi, että kioskin penkillä istuvan maitokuskin hattu lensi maahan. Ja maitokuski nauroi ja sanoi, että kylläpäs nyt tuulee.
Ja Kiraffi ja Petteri nauroivat ja tekivät vähän lisää tuulta ja kiersivät kolmesti kioskin, ja joka kerran maitokuskin hattu putosi ja joka kerran maitokuski nauroi ja sanoi:
- Kyllä, kyllä tuulee.
Sitten Kiraffi ja Petteri joivat jaffaa, ja Kiraffi valutti sitä pitkästä kurkusta alas ja sanoi:
- On se, on se faffaa.
Sillä Kiraffi oli hieno ja piti ef-kirjaimesta kovasti.
Iltapäivällä Petteri meni huoneeseensa ja sanoi kirahveille, jotka olivat jalkojaan lämmittelemässä:
- Kaikin mokomin, sanoi Petteri.
Mutta minä tahdon tehdä jotakin hauskaa. Ja yksi kirahvi jäi lämpöpatterin luokse ja pikku sirahvi oli jäänyt puurolautasen luokse ja Kiraffi oli jäänyt kioskille faffan luokse, mutta kolmas Kirahvi, se jonka nimi oli pelkkä Kirahvi, lähti Petterin kanssa tekemään jotakin hauskaa.
Heti kun Kirahvi ja Petteri astuivat pihalle, Kirahvi muuttui puuksi ja Petteri sai kiivetä puuhun ja muuttui linnuksi, mutta semmoiseksi linnuksi joka pitää enemmän puussa istumisesta kuin lentämisestä. Ja Kirahvin mielestä oli hauskaa olla puu, sillä se piti linnuista ja eritoten Petteristä, ja lauluista se piti, ja itsekin se hoilasi sillä lailla kuin puut hoilaavat, sillä vaikka Kirahvi oli pelkkä Kirahvi, se piti kovasti hoilaamisesta.
Illalla Petteri meni huoneeseensa ja sanoi kirahville, joka oli jalkojaan lämmittelemässä:
- Kaikin mokomin, sanoi Petteri. Mutta minä menen nukkumaan.
Ja neljäs Kirahvi sanoi hyvää yötä. Sillä se osasi hyvin käyttäytyä.
- Minunkin jalkani ovat tarpeeksi lämpimät nukkumista varten, se sanoi sitten ja meni nukkumaan, asetti päänsä kattolamppuun ja puhalsi sähkövalon sammuksiin ja rupesi porisemaan Petterille uniloruja.
Sitten kirahvi ja Petteri näkivät yhdessä unia, ja kirahvi kertoi Petterille että ne neljä kirahvia olivat vain yksi ja sama Kirahvi, ja se yksi Kirahvi oli samanlainen kuin Petterikin, että se piti aamulla aamupuurosta ja päivällä faffasta ja iltapäivällä puuna olemisesta ja linnuista ja illalla nukkumisesta ja että kaikille asioille oli oma aikansa.
Ja sitten se sanoi vielä että oli olemassa ihmisiä, jotka syövät väärän kirahvin kanssa, jotka ratsastavat aina väärällä kirahvilla, jotka pitävät ihan väärän kirahvin kanssa hauskaa ja näkevät unia kerta kaikkiaan väärän kirahvin kanssa. Ja pahinta oli, että ne olivat sellaisia ihmisiä, jotka eivät uskoneet kirahveihin ollenkaan, saati sitten sirahveihin.